Heinäkuussa 2007 perheeseemme haettiin lapinporokoira narttu Kipinä. Pentuetta Leppävirralla olimme käyneet katsomassa kesäkuussa ja pyrimme kasvattajan kanssa valitsemaan pentueesta pennun, joka olisi ns. helppo ensimmäiseksi koiraksi. Koiriin minulla toki oli kosketuspintaa maalla syntyneenä, olivat olleet tarhakoira pienriistan metsästys tarkoitukseen.
Olen monessa ja monta kertaa todennut, että perheeseemme tuli juuri oikea koira. Edellä kuvattu tarkoittaa koiraa, joka on tarkka, asettaa omistajalleen vaadetta olla läsnä kokoajan, häiriöherkkä, omistajana tulee miettiä mihin mikäkin toiminto voi johtaa, jne. Omistajana tehtäväni on ennakoida, joten meidän elämä on kokoaikaista kouluttamista, minulle on vieras ilmaisu "lähden kouluttamaan koiraa", sillä meillä ei lähdetä meillä eletään kouluttamista.
Ruoka on koiralle perheessämme suuressa arvossa, eli koirani saa kiinteää ruokaa tekemällä työtä, kuppiin meillä laitetaan piimää, luonnonjugurttia ja nekin ansaitaan. Koirani ei ole laiha, vaan päinvastoin josta osoitus, että vahvistan kaikkea käytöstä, jonka kelpuutan. Olen siis kävelevä ruokapankki.
Koirani ei tunne sanaa EI, sillä minusta se on epämääräinen koiran näkökulmasta ja mitä se voisi silloin tarkoittaa koiran tarjoamissa käytöksissä. Nyt toki voisi ajatella, että koirani saa elää miten lystää, ikään kuin nauris pellossa. Olen lähestynyt asiaa, että pyrin kertomaan koiralle mitä saa ja mikä on kannattavaa tehdä, vasta sen jälkeen tulee vuoro osoittaa mitä ei saa tehdä eli tehdä kielletty tekeminen kannattamattomaksi koiran näkökulmasta. Koira ajattelee ekologisesti, eli tekee/toimii mistä tulee oikea vahviste ja vain koirani määrittää minulle, mikä on toimiva/oikea vahviste. Helppoa ja yksinkertaista, samalla vaikeaa ja haastavaa.
Tämä sivusto on työnalla, malta odottaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti